Pohjoismaiden neuvosto
| Pohjoismaiden neuvosto | |
|---|---|
Nimi muilla virallisilla kielillä:
|
|
 |
|
 Pohjoismaiden neuvoston jäsenvaltiot tummansinisellä; liitännäisjäsenet vaaleansinisellä. |
|
| Perustettu | 1952 |
| Päämaja | Kööpenhamina, Tanska |
| Jäsenet |
 Islanti Norja Ruotsi Suomi Tanska |
| Viralliset kielet | islanti, norja, ruotsi, suomi, tanska |
| Pääsihteeri |
 Kristina Háfoss |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Pohjoismaiden neuvosto (lyhenne PN[1]) ja Pohjoismaiden ministerineuvosto ovat Pohjoismaiden parlamentaarikkojen ja hallitusten yhteistyöfoorumeita. Pohjoismaiden neuvosto perustettiin vuonna 1952 ja ministerineuvosto vuonna 1971. Pohjoismaiden neuvostolla ei ole itsessään mitään muodollista valtaa, mutta jokaisella hallituksella on valta sisällyttää päätökset maansa lainsäädäntöön parlamenttien hyväksynnällä.
Pohjoismaisen yhteistyön tuloksena syntyi esimerkiksi vuonna 1954 sopimus Pohjoismaiden yhteisistä työmarkkinoista, vuonna 1954 hyväksytty Pohjoismaiden välinen passivapaus sekä pohjoismainen sosiaaliturvasopimus vuonna 1955. Pohjoismaat ovat solmineet kymmeniä yhteistyösopimuksia eri aloilla. 2000-luvulla on keskitytty erityisesti Pohjoismaiden kansalaisten arkea haittaavien niin sanottujen rajaesteiden poistamiseen.
Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristöt sijaitsevat Kööpenhaminassa. Kunkin Pohjoismaan parlamentissa toimii lisäksi Pohjoismaiden neuvoston kansallinen sihteeristö, joka on sidoksissa kyseisen maan valtuuskuntaan. Pohjoismaiden ulkoministeriöissä taas toimivat erityiset pohjoismaisen yhteistyön sihteeristöt.
Pohjoismaiden neuvoston työkielet ovat ruotsi, tanska ja norja. Suomi ja islanti on hyväksytty virallisiksi kieliksi. Ne otettiin käyttöön vuoden 2020 alusta alkaen.[2]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjoismaiden neuvosto perustettiin vuonna 1952. Ministerineuvosto perustettiin vuonna 1971.
1960-luvulla oli suunnitelmia kehittää pohjoismaista yhteistyötä samanlaiseksi organisaatioksi kuin Euroopan talousyhteisö (EEC). Pohjoismaat neuvottelivat uuden talousorganisaation, Nordekin, perustamisesta. Nordekin pääpaikaksi olisi tullut Malmö. Suomi ei ratifioinut sopimusta, koska Neuvostoliitto olisi saattanut pitää Suomen liittymistä Nordekiin mahdollisena uhkatekijänä maan puolueettomuudelle. Neuvostoliitto hyvitti Suomea runsaalla bilateraalikaupalla. Ilman Suomen mukanaoloa pohjoismainen suunnitelma ei toiminut, ja Norja ja Tanska hakivat jäsenyyttä EEC:ssä. Tanskasta tuli EEC:n jäsen vuonna 1973, mutta norjalaiset hylkäsivät EEC:n kansanäänestyksessä.
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvoston poliittista yhteistyötä tehdään Pohjoismaiden neuvoston viidessä valiokunnassa sekä valiokuntia johtavassa puheenjohtajistossa. Valiokunnat ovat kestävä Pohjola, osaaminen ja kulttuuri Pohjolassa, hyvinvointi Pohjolassa sekä vaalikomitea. Puheenjohtajistossa neuvoston poliittinen johto vastaa yleisistä poliittisista kysymyksistä, työsuunnitelmasta ja budjetista sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan parlamentaarisesta yhteistyöstä. Yhteispohjoismaisin varoin rahoitettavaa toimintaa valvotaan parlamentaarisessa tarkastuskomiteassa.[3]
Kaikilla kolmella saamelaiskäräjillä (Suomi, Ruotsi, Norja) on tarkkailija-asema Pohjoismaiden neuvostossa ja oikeus lähettää edustaja neuvoston istuntoon. Vuonna 2016 Saamelaiselle parlamentaariselle neuvostolle myönnettiin lisäksi laajennettu tarkkailija-asema. Täten saamelaisedustajat voivat osallistua neuvoston valiokuntakokouksiin silloin, kun niissä käsitellään saamelaisia koskevia asioita, mutta heillä ei ole äänioikeutta.[4]
Puolueryhmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostossa toimii viisi pohjoismaista puolueryhmittymää: Konservatiivinen ryhmä, Keskiryhmä, Sosiaalidemokraattinen ryhmä, Vasemmistososialistinen vihreä ryhmä ja Vapaa Pohjola. Ryhmän perustamiseen vaaditaan vähintään neljä jäsentä kahdesta maasta.[5] Norjan edistyspuolue ja Islannin Hreyfingin-puolueen edustaja toimivat ilman puolueryhmää.[6]
Nuorten Pohjoismaiden neuvosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Nuorten Pohjoismaiden neuvosto
Nuorten Pohjoismaiden neuvosto (ruots. Ungdomens Nordiska råd, UNR) edustaa nuorten ääntä Pohjoismaiden neuvostossa. Toiminta rahoitetaan pääosin Pohjoismaiden neuvoston avulla.
UNR sai oman puheenjohtajiston vuonna 2002 ja on sen jälkeen vaikuttanut integroituna osana Pohjoismaiden neuvostossa tarkoituksenaan tuoda esiin nuorten ääntä ja heidän toivomaansa politiikkaa. UNR:n korkein päätöksentekoelin on UNR:n vuosittainen istunto, joka järjestetään joka vuosi viikonloppuna ennen Pohjoismaiden neuvoston istuntoa. Tämän lisäksi UNR:n puheenjohtajisto osallistuu Pohjoismaiden neuvoston kokouksiin. UNR:n puheenjohtajisto koostuu yhdeksästä jäsenestä, jotka tulevat kahdeksasta poliittisesta kattojärjestöstä sekä Pohjoismaiden Nuorten Liitosta, jolla on tarkkailijastatus.
UNR:n sihteeristö on Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton hallinnassa ja sijoitettu Helsinkiin.
Jäsenvaltiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Jäsenvaltio | Status | Asema | Liittynyt | EFTA/EU/ETA-suhde | NATO-suhde |
|---|---|---|---|---|---|
| Suomi
|
täysjäsen | itsenäinen valtio | 1955 |  Euroopan unionin jäsen
|
 NATO:n jäsen
|
| Ruotsi
|
1952 | ||||
| Tanska
| |||||
| Norja
|
 Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) ja Euroopan talousalueen (ETA) jäsen
| ||||
| Islanti
| |||||
 Grönlanti
|
liittännäisjäsen | Tanskan itsehallintoalue | 1984 | ei jäsenyyttä | |
| Färsaaret
|
1970 | minimaallinen | |||
 Ahvenanmaa
|
Suomen itsehallintoalue | Euroopan unionin jäsen
|
Pääsihteerit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nimi | Virka-aika | Valtio |
| Emil Vindsetmo | 1971–1973 | Norja
|
| Helge Seip | 1973–1977 | Norja
|
| Gudmund Saxrud | 1977–1982 | Norja
|
| Ilkka-Christian Björklund | 1982–1987 | Suomi
|
| Gerhard af Schultén | 1987–1989 | Suomi
|
| Jostein Osnes | 1990–1994 | Norja
|
| Anders Wenström | 1994–1996 | Ruotsi
|
| Berglind Asgeirsdóttir | 1996–1999 | Islanti
|
| Frida Nokken | 1999–2007 | Norja
|
| Jan-Erik Enestam | 2007–2013 | Suomi
|
| Britt Bohlin | 2014–2021 | Ruotsi
|
| Kristina Háfoss | 2021– | Färsaaret
|
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjoismaiden neuvosto jakaa vuosittain viisi erilaista palkintoa: luonto- ja ympäristöpalkinnon sekä neljä kulttuuripalkintoa, joista uusin on vuonna 2012 perustettu Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto, joka jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2013.[7]
- Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinto
- Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto
- Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto
- Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto
- Pohjoismaiden neuvoston ympäristöpalkinto
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lyhenneluettelo Kotimaisten kielten keskus. 25.4.2013. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 28.6.2013.
- ↑ Suomen ja islannin kielen asema vahvistuu Pohjoismaiden neuvostossa norden.org. Viitattu 31.10.2018.
- ↑ Tietoa Pohjoismaiden neuvoston valiokunnista norden.org. Viitattu 30.12.2020.
- ↑ Saamelaisten asema vahvistuu Pohjoismaiden neuvostossa – jäsenyyttä ei luvassa Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto. 19.4.2016. Viitattu 29.8.2021.
- ↑ Tietoa puolueryhmistä Pohjoismaiden neuvosto. Arkistoitu 10.5.2010. Viitattu 25.9.2013.
- ↑ Puolueryhmiin kuulumattomat Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 25.9.2013.
- ↑ Pohjoismaiden neuvostolta uusi kirjallisuuspalkinto Yle. 2.11.2012. Viitattu 25.9.2013.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fagerholm, K-A.: Puhemiehen ääni, s. 326–330. Tammi, 1977. ISBN 951-30-3980-3.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pohjoismaiden neuvosto Wikimedia Commonsissa
- Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston virallinen sivusto (suomeksi)
- Nuorten Pohjoismaiden neuvosto (suomeksi)
- Nordic FAQ (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||